Formula elämää
Nyt ollaan hevosvoimien maailmassa, vaikka oikeita heppoja tässä tarinassa ei olekaan. Nyt on kyse kovasta kamasta, ihan suomalaisten lempparikisoista, formula 1 sirkuksesta. Niin sirkustahan tämä elämäkin on. Siitä voi käydä lukemassa Cirque du Monde - maailmansirkus, blogissani. Se toden totta oli todellinen sirkustarina. Nyt ollaan siis tallielämässä ja onhan elämä kuin Formula 1 tallin touhua kaikkiaan.
Pelkästään formula 1 kisaviikonloppu on jo huipennus. Ensin hieman harjoitellaan, sitten aika-ajellaan ja lopuksi kisaillaan. Lapsena harjoitellaan, nuorena varsinaiset aika-ajot ja vanhempana kisaillaan. No hieman eri asioista kylläkin kisaillaan ja harjoitellaan, mutta silti. Formula 1 ja meidän elämä muistuttavat hyvinkin toisiaan. Kisoissa sitten pörhälletään kaiketi 70-80 kierosta ympyrää, niin kuin maapallokin aurinkoa. Yksien kisojen jälkeen levätään ja siirrytään seuraavaan paikkaan ja sama rumba uudestaan. Niinhän meillekin käy. Täällä se 80 aurinkokierrosta, lepoa ja seuraava kisapaikka, ei mitään eroa formuloihin.
Formulat huipentuvat aina yleensä kisaviikonlopun varsinaiseen kisaan, joka pidetään sunnuntaisin. Ennen sitä tosiaan ovat harjoitukset ja aika-ajot. Kisahan lähtee käyntiin siis lähtöruuduista, jotka ovat määritetty aika-ajojen perusteella. No elämämme on määräytynyt edellisen elämän/edellisten elämien kokemusten perusteella ja siitä onkin sitten jaettu lähtöruudut kaikille. Meillä se tarkoittaa maata/maanosaa ja muuta "etua" erilaisiin asioihin. Formulakisoissa kaikki siis ampaisee vauhtiin samaan aikaan, ihmisillä on lentävä lähtö ja kisoja käydään tiheämpään tahtiin. Osa kisaajista jää lähtöruutuun mm. erilaisten teknisten vikojen vuoksi. Osa talleista ja autoista ei pääse edes koko kisaviikonloppuun. No niinhän se meilläkin on. Valitettavasti osa ei pääse kisaan mukaan lainkaan, vaan jää tehtaalle ja osa valitettavasti jää lähtöruutuun. Kuskien ilmeistä näkyy selvästikin erittäin tuskastunut sekä pettynyt ilme. Itkuhan siinä pääsee. Kun valot vaihtuvat ja moottorit kuumenevat ja pärisevät, niin tietää, että kohta tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita, aivan kuten meilläkin. Toki ihmisillä se kestää muutaman kierroksen kauemmin, kun niitä saadaan odottaa, mutta tulee silti. Osa kuskeista kolaroi heti ensimmäisessä mutkassa, osa ottaa hieman rauhallisemmin tietäen, että kyse ei ole sprintistä. Eihän se meilläkään ole sprintistä kyse. Kyllä siinä 80 kierroksen aikana saa painaa sitä kaasusormea aika pitkään. Välillä tuntuu, että moottori hyytyy, mutta yleensä se kestää. Toki osa keskeyttää matkanteon mitä kummallisimmista syistä. Toki saattaahan se moottori hyytyä niin kuin meilläkin. Joskus pamahtaa rengas, öljyt valuvat ulos, erilaiset tasapainottajat rikkoutuvat ja hallittavuus loppuu jne. Aivan samasta syystä me ihmisetkin joudumme keskeyttämään oman kisamme välillä, vaikka ensiaputiimi yrittäisikin kaikkensa. Formulakisoissa on useasti aika pahoja mutkia "shikaaneja" laitettu radan varteen. Ihmisillä elämässä vasta mutkia matkaan tuleekin ja ne on syytä ohittaa huolella. Siinä kun painaa vaan kaasua, niin turvaseinähän siinä vastaan voi tulla. Toisaalta, kun formuloissa kaikki kisaavat keskenään, niin sitten saattaa tulla sellaisiakin tilanteita, joissa kuskit ahneuksissaan kolaroivat keskenään, joskus jopa tahallisesti, yrittäen tuhota toisen kisan. Joskus onnistuen, mutta yleensä pilaten omansakin samalla. No kysymys kuuluukin, miten meillä? Tätähän tapahtuu ihan jatkuvasti, aina palkintopallille ja varikolle saakka. Elämässä vasta itsekkäitä ollaankin, yrittäen kammeta kaikin tavoin muut kisaajat.
Sitten kaikilla kuskeilla on omat tiiminsä ja tallinsa, jossa todelliset ammattilaiset antavat ohjeitaan koko kisan ajan. Meilläkin on henkimaailma ja sieltä oma tiimimme viestittää meille koko ajan mitä tehdä. Kysymys kuuluu vaan, ajammeko sillä kisa-autolla liian kovaa, emmekä kuuntele tiimin ohjeita? Tallilta tulee koko ajan neuvoja, miten sitä autoa tulisi parhaiten käsitellä, että saisi maksimi tehot irti. Kuskit kuuntelevat, kuuntelevatko ihmiset? Nähkääs, kun siellä tallilla meillä on todellinen expertti, joka tietää meistä ja kisa-autosta kaiken. Siis kaiken, enemmän kuin sinä itse. Tallipäällikön paikalla oleva henkiopas on kulkenut mukanamme kaikki kisat alusta lähtien. Hän on nähnyt yhtä sun toista ja antanut mitä kummallisempia neuvoja kaikessa. Olemmeko kuulleet tai kuunnelleet häntä?
Tallipäällikölläkin on omat esimiehensä. Formulatallissa on tehdaspäällikkö ja tehtaan johtoryhmä. Henkimaailmassa tehdaspäällikkönä toimii todennäköisesti joku entinen mestaritason opas. Näitähän on vuosituhansien aikana nähtykin ihan itse kisaamassa ties missä. Tunnetuin henkimaailman "formulakisaaja" varmaan onkin itse Kristus. On niitä muitakin. Tehtaalla on ihan oma johtoryhmänsäkin, henkimaailmassa se on korkein neuvosto, jolla onkin sitten päätäntävaltaa aika moneen asiaan, eikä siinä tallipäälliköillä ole paljon sanottavaa.
Kesken kisaa, joudumme muutamaan otteeseen käymään varikolla. Yleensä talli määrittää varikkokäynnit. Meillä se menee ehkä hieman eri tavalla. Talli kyllä huutelee meille telepaattisesti, että nyt äkkiä varikolle, mutta emme me tajua tai kuule. Pitäisikin enemmän tuntea se varikkopyyntö. Varikkokäynneillä kun saisimme apua ja hoitoa lähes kaikkeen. Onhan siellä alan ammattilaiset eri tehtäviin. Osa tankkaa, osa vaihtaa renkaat, osa täyttää juomapullon. Sitten vielä on se "turvajoukko", jos sattuu tapahtumaan ongelmia, esim. syttyy tulipalo, niin he kyllä auttavat. Täysin samalla tavoin se menee henkimaailmassakin. Meillä on erilaisia auttajia henkioppaan lisäksi. Henkiopas ohjaakin meidät koko "kisan" läpi, muiden auttajien lisäksi. Auttajasielumme toimivat eri elämän tehtävissä eri aikakausina. On auttajasieluja perhe-elämään, joka yleensä onkin jokin tuttu henkilö tästä elämästä. Itselläni se on ollut mummoni ja mummoni sisko. Sitten kun työelämässä tulee tärkeitä vaiheita, niin kuvioon tulee eri auttajia hoitamaan bisneksiämme. Itselläni vaihtui n. ½ vuotta sitten auttajasielu työasioissa, koska oli aika alkaa kirjoittaa. Hän onkin varsin innokas näihin antamaan aiheita tekstituotoksiin. Nytkin nukkumaan mennessä juttelin hänen kanssaan ja kiitin kaikesta kirjoituksista. Samalla alkoi tulemaan uusia aiheita ja tekstejä päähän. Pakkohan se oli paperille ne vääntää, kun vielä muistia riitti.
Yleensä ne auttajasielut vaihtuvat, kun elämänvaiheemme muuttuvat. Voin sanoa, että henkimaailmassa riittää asiantuntijoita kaikkeen, epäilemättä.
Keitäs muita meidän varikoltamme löytyy? Joukko enkeleitä, jotka pyrkivät vain tsemppaamaan meitä kaikessa, vaikka olisimmekin kisan viimeisenä. He rohkaisevat ja auttavat meitä kaikessa, kunhan vaan otamme avun vastaan.
Niin ja ne varikon erikoismiehet, jotka ilmestyvät kuvioon, jos meinaa tapahtua onnettomuuksia. Juu, ne suojelusenkelit. Kaikilla meillä sellainen on ja he turvaavat meitä kaikessa. Meillä on siis henkivartija mukanamme koko ajan varmistaessa, että hommat menevät just eikä melkein, niin kuin olemme heidän kanssaan sopineet. He varmasti pitävät huolta kaikista. Itselläni suojelusenkeleitä on kaksi. Olen ihmetellyt miksi? Siihenkin on syynsä, jonka joskus tulen avaamaan. Silloin kaikki ymmärtävät hyvin, että kaksi niitä tarvitaankin. Itselläni on elämässä ollut todella muutaman kerran tilanne, että näytti jo sellaiselta, että joutuisin jättämään tämän kisan kesken. Mutta ei - kyllä ne suojelusenkelit ovat hommansa hoitaneet jo varmalta tapaukselta poistua täältä.
Varikolle saattaa joskus eksyä vierailevia tähtiä, joista ei oikein ota selvää keitä he ovat. He tuntuvat hyvinkin tutuilta, eikä ihme sillä hehän ovat edesmenneitä sukulaisiamme ja tuttaviamme tästä elämästä. Saattaa olla, että ulkoasut joskus hämäävät, sillä he voivatkin tulla paikalle naamiaisasuissa, esimerkiksi toisen kiteymän edustajina. Niin, tarkoitan tällä todella "alien" merkkisiä naamiaisasuja. Katsokaas kun universumissa on muuallakin niitä formulakisoja, jossa heillä nyt sattuu olemaan toisen teholuokan vempeleet. Niillähän voi käydä katselemassa muittenkin paikkojen kisoja, joten älkääpä ihmetelkö tai pelästykö.
On siis kaikennäköistä häärääjää, auttajaa ja päättäjää. Kukas se onkaan sitten se itse sirkustirehtööri? Bernie Ecclestone luulee olevansa tirehtööri, muttei näissä kisoissa. Kyllä siellä on paljon suuremmat voimat kyseessä. Kukaan tätä voimaa ei ole koskaan nähnyt, vaikka huhutaan, että se on kaikkialla ja koko ajan. Kaikki sanovat vain aina, että se on kaikkialla. Toki kuulostaa kyllä Bernieltäkin, mutta ei sittenkään.
Tämäkin teksti siis tuli jostain kumman mutkan takaa päähäni la/su välisenä yönä. Olin käynyt jo nukkumaan, kun vaan tuli tekstiviesti aivoihini, että kirjoittamaan. Sen jälkeen kirjoitin tällaisen aiheen. Eihän aiheessa ole sinäänsä mitään järkeä, mutta joku teistä lukijoista tämänlaisen kaiketi tilasi, koska oli vaan pakko kirjoittaa. Toki onhan se kiva välillä kirjoittaa ja lukeakin hieman kevyempää tekstiä. Sehän on vähän kuin ensin lukisi tietokirjallisuutta ja välillä nappaisi eteensä Aku Ankan, jossa seikkailee Hessu Hopo ja Pluto.
Mukavia kisoja ja etenkin varikkohetkiä kaikille!