Henkisyys ja politiikka

Mitä henkisyys on? Onko se jotain huru-ukkojen tekemää palvontaa munkkien kanssa vuorilla vai mitä se on? On monenlaisia määritelmiä henkisyyteen. Suurin osa ihmisistä ymmärtää sanan politiikka sekä sen merkityksen, vai ymmärtääkö? Se, että tietää mitä sana politiikka tarkoittaa, niin ymmärtääkö kaikki sen todellisen merkityksen?

Sana politiikka juontuu antiikin kreikan kielen sanasta politikos, "kansalaisia koskevaa". Alkuperältään politiikka on käytännön tai teorian vaikuttamista toisiin ihmisiin globaalilla, kansallisella tai yksilöllisellä tasolla. Nykyisessä yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä. Kyllähän kaikki nyt tämän tietävät ja taitavat...vai? Odottakaapa hetkinen..

(wikipedia)

Olen kirjoittanut usean kirjoituksen eri nimikkeillä. Kaikki kirjoitukset liittyvät henkisyyteen jollain lailla. Henkisyyttä on vaikea määritellä lyhyesti, eikä siihen ole tarvekaan, koska sille löytyykin useita eri merkityksiä, riippuen ihmisestä, ihmisen elämäntilanteesta ja henkisyyden perimmäisestä tarkoituksesta. Henkisyydessä ei ole olemassa vain yhtä totuutta. Kaikilla asioilla on puolensa, näkemyksensä sekä totuutensa, aivan kuten aiemmin kirjoitin pahuuden polariteetti kirjoituksessa (polariteetissa asioilla on erilaiset katsantokannat). Meillä kaikilla on oma totuutemme, jotka todellisuudessa ovat loppupeleissä vain ja ainoastaan mielipiteitämme. Voimme vapautuneesti olla omassa totuudessamme, eikä meidän tarvitse eikä pidä todistella mielipiteitämme muille. Ainut totuus - tietoisuus, mitä on olemassa, on rakkaus. Totuus onkin yksi rakkauden korkeimmista värähtelyistä, joka sisimmästämme kumpuaa. Tässäkin rakkaudessa yksi suurimmista totuuden arvoista on hyväksyä se totuus mitä muilla on - muiden mielipiteet. Kukaan ei ole toistensa yläpuolella, kaikki ovat yhtä erityisiä ja rakkaita. Onko politiikassa näin ollut koskaan? Tuntuu, että politiikka on enemmänkin määritelty riitelynä kansan asioista.

Kaikilla aineilla, atomeilla sekä jopa ajatuksilla on oma värähtelytaajuutensa. Tätä voimme kuvata energialla. Kaikki ovat tunteneet rakastumisen. Kaikki ovat tunteneet tunteen, kun jokin asia onnistuu. Se tuntuu kehossamme tunteiden kautta, jopa niin voimakkaasti, että sydän pomppii lähes rinnasta ulos. Me kaikki olemme tunteneet pettymyksen tunteet, epäonnistumisen tunteet, taikka läheisen omaisen poismenemisen tunteen. Se tunne värähtelee kehossamme eri lailla kuin rakkaus. Ihmiset tuntevat jo tietyn latauksen, kun astumme huoneeseen, jossa on hyvä tai huono fiilis. Sen vain tuntee. Kaikki tunteet huokuvat läpi värähtelynä ja energiana. Puhutaankin korkeavärähtelytaajuisesta ja matalavärähtelytaajuisesta energiasta.

Kuten kaikki tietävät, että energiat vetävät puoleensa energiaa. Vastaantuleva koira saattaa vaistoa ihmisen pelon ja silloin eläin käyttäytyykin eri lailla kuin rakkautta tunteva ihminen. Sama asia on ihmisten kohdalla. Elit vedät puoleensa juuri sitä energiaa mitä itse levität, on se sitten rakkautta tai pelkoa. Rakkaus vetää puoleensa rakkautta ja pelko, pelkoa.

Kun meissä on energiaa ja värähtelyä niin, miten henkisyys liittyy tähän? Henkisyys liittyy tähän, siten, että ymmärrämme kaiken tämän, hyväksymme tämän ja otamme huomioon nämä asiat elämässämme. Ymmärtämällä energioita ja tunteita paremmin, kykenemme kontrolloimaan omia tunteitamme sekä käyttäytymistämme. Tällöin pystymme hyväksikäyttämään omia tunteita muiden hyväksi. Kykenemme myöskin hyväksymään muut sekä heidän tunteensa ja mielipiteensä. Tämähän kuulostaa oikealle vaikuttamiselle...politiikalle tulevaisuudessa.

Henkisyys voi siis olla mitä vain ja kaikkea. Henkisyys on anteeksiantoa, rakkautta, välittämistä, kiitollisuutta, kyseenalaistamista, myötätuntoa, empaattisuutta ja erimielisyyttäkin muita kohtaan, mutta myös itseämme kohtaan. Henkisyys on tunteita ja niiden hyväksymistä. Voimme olla kiitollisia kaikesta ja kaikille, jopa negatiivisista asioista, koska asiat vain ovat. Erilaisuus sekä eriävät mielipiteetkin ovat rakkautta, kunnioitusta sekä arvostamista. Tätä on juuri dualismi, mitä koemme. Henkisyydessä kykenemme katsomaan asioita eri näkökulmasta, kyse on polariteetista. Voimme asettua toisen "saappaisiin" ja katsoa hänen "silmin" asioita ja arvostaa hänen mielipiteitään, koska kaikilla on oma totuutensa, eli mielipiteensä. Henkisyys on elämistä ja läsnäoloa tässä hetkessä. Loppujen lopuksi henkisyys on täysin normaalia, mitä meidän pitäisi luonnostaan olla ja kokea. Henkisyys ei ole mitään sellaista, että meidän tulisi olla jonkinlainen, tai yrittää olla jotain. Henkisyydessä ei tarvitse olla minkäänlainen.

Henkisyydessä on kyse valinnasta rakkaudesta tai pelosta. Me itse voimme valita millaisen elämän valitsemme niissä puitteissa, mitä meille on annettu. Meillä on vapaus valita ollako onnellisia tai onnettomia. Voimme rakastaa toista tai olla rakastamatta. Voimme rakastaa itseämme tai olla rakastamasta. Voimme valita terveellisen tai epäterveellisen elämän. Voimme hyväksyä toisten mielipiteet tai olla hyväksymättä. Vihassa tai negatiivisessa energiakentässä eläminen on kuitenkin äärimmäisen raskasta itselleen (Kirjoitin aiheesta aiemmin blogitekstin Energiaa rakkaudella vai pelolla).

Henkisyys on siis hyvin moninainen näkemys tai määritelmä. Ei ole vain yhtä sanaa tai lausetta millä sillä tarkoitetaan ja kaikilla on merkityksensä. Se mitä henkisyys ei ole, on uskonto tai uskonnollisuus. Henkisyys on vapautta, kaikesta.

Henkisyys ja politiikka

Henkisyyden ja politiikan (asioihin vaikuttaminen) tulisikin "kulkea" yhdessä . Tarkoittihan sana politiikka "kansalaisia koskevaa", joka kuvastaa ihmisten elämää ja siihen vaikuttamista. Henkisyys taas on elämää ja elämä on henkisyyttä, koska olemme myös henkisiä olentoja. Nykypolitiikka on mennyt siihen, että on puolueita, joilla on omat aatteensa. He ajavat tiettyjä aatteita omilla toimillaan. Ovatko aatteet kansalaisia koskevia? Aatteet ovat tietyn osan kansaa koskevaa, tai tiettyä ryhmää koskettava, ei koko kansaa koskevaa. Kun henkisyyden tarkoitus on rakkaus, totuus, toisten välittäminen, kunnioittaminen ja arvostaminen, niin politiikka ja henkisyys pitäisi olla täysin normaalia, liittyen toisiinsa. Tällaista kysymystä ei pitäisi edes esittää.

Henkisyyttä tulisikin katsoa arvojen pohjalta politiikassa. Arvoja tulisikin katsoa ykseyden, rakkauden, yhteenkuuluvuuden, vapauden, läheisyyden, hyväksynnän, totuuden ja ilon kautta. Nämä mainitut asiat ovat juuri niitä positiivisesti värähtelevää energiaa, jotka vetävät puoleensa samankaltaista. Ne ovat arvoja, joilla saadaan yhteenkuuluvuutta, positiivisuutta sekä luottamusta kansalaisten keskuudessa.

Miten Politiikka sekä henkisyys voidaan yhdistää?

Kaikki lähtee ihmisistä. Kaikki lähtee niin poliitikoista, äänestäjistä ja kansalaisista. Äänestämmekö juuri sellaisia henkilöitä, jotka ajavat todellisesti yhteistä hyvää, vaikka se saattaisikin poiketa hieman omasta näkemyksestä? Emme, koska olemme koko ajan äänestäneet sitä aatetta, mitä puolueet ajavat. Sitten, kun aatetta ajavat ihmiset ovat päättävään asemaan päässeet, niin se oikea sana tai jopa aate "hukkuu" kaiken joukkoon. On huomattu viime aikoina, kuinka poliitikot ovat ajautuneet riitoihin ja erimielisyyksiin monestakin asiasta keskenään. Se on aiheuttanut sen, että ihmisten uskottavuus politiikkaan sekä poliitikkoihin on hävinnyt. Yhden tutkimuksen mukaan poliitikkoihin uskoo enää 23% suomalaisista. Aiemmin se oli n. 50%. Niin kuin aiemmin mainitsin, totuus on yksi suurimmista rakkauden muodoista. Politiikoilla on valtavat lupaukset ennen vaaleja, ja vaalien jälkeen ketään ei juurikaan kiinnosta "kansalaisia koskevaa" olevat asiat. Unohtuuko todellinen vaikuttaminen ja tilalle astuu itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu? Vai onko kyse ainoastaan jo alunperin rikottaviksi tarkoitetuista tyhjistä vaalilupauksista?

Mitä tarvitaan, että henkisyys tulisi osaksi politiikkaa?

Täysin samalla tavoin kuin yrityksetkin, niin politiikkakin toimii. Poliitikot ovat yrityksen "vetäjiä" tai "edustajia" ja suomalaiset työntekijöitä, asiakkaita, mutta myös omistajia. Hyvä johtajuus vaatii tunneälyä. Tunneäly on kyky tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmaratkaisuissa ja johtamisessa. Tunneälyssä onkin siis kyse tunteista, niiden tiedostamisesta itsessään ja muissa, tunteiden ilmaisussa, ymmärtämisessä, säätelyssä ja hallinnassa. Lyhyesti sanottuna rakkaudesta, hyväksymisestä, ymmärtämisestä, kunnioittamisesta sekä arvostamisesta. Näiden tunteiden tunnistaminen on useassa yrityksessä sekä politiikassa todella harvinaista. Kaikki ajavat vain "aatteitaan" tai tulostavoitteitaan, välittämättä "kansalaisia koskevasta" asiasta. Tunteiden tunnistaminen ja käytäntöön ottaminen vaatiikin harjoittelua. Suomi on hyvin korkeakoulutettu maa. Löytyy matematiikan, tieteen, tekniikan, lääketieteen ja taloustieteen huippuja. Missä ovat tunneälyn huiput? Uskon vahvasti, ettei siihen voikaan kouluja käydä, vaan harjoittelemalla ja tietoisella valinnalla. Osalla sitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla, mutta sitä voidaan harjoitella ja harjoittaa.

Tietoinen läsnäolo

Tietoinen läsnäolo voidaan saavuttaa mielen hiljentymisen avulla. Näin voidaan olla täydellisesti läsnä siinä, mitä on tapahtumassa. Kun ihminen on tietoinen omista ajatuskuvioistaan hän osaa arvostaa muita, eikä ole kärkäs arvostelemaan heitä. Tietoisesti läsnä oleva ihminen tietää, että myös hänen mielensä sisältää samoja piirteitä, jotka tuntuvat ärsyttäviltä. Tietoisen läsnäolon avulla ihminen kykenee ymmärtämään, että kaikki mitä hän tekee, vaikuttaa sekä häneen itseensä että koko maailmaan. Kun ihminen on aidosti läsnä itselleen, pystyy hän olemaan paremmin läsnä myös toisille. Tie hyvään vuorovaikutukseen kulkeekin oman itsensä ja oman tietoisen läsnäolon kehittämisen kautta. Ensiksi pitää tuntea itsensä ja sitten muut.

Tietoisella läsnäololla vapaudumme vastustamisesta ja kokemustemme torjumisesta. Pystymme muuttamaan omia ajatuksiamme enemmän empaattiseksi itseämme ja muita kohtaan. Tietoinen läsnäolo on tapa olla antautumatta ajatusten tai tunteiden vietäväksi.

Tietoiseen läsnäoloon kuuluu olennaisesti hyväksyvä, arvostava ja kunnioittava asenne. Tietoisen läsnäololla ei ole tarkoituskaan poistaa ahdistavia ajatuksia tai negatiivisia tunteita. Tietoinen läsnäolo auttaa meitä kohtaamaan ahdistavat ja negatiiviset tunteet toisella tavalla. Jatkossa on mahdollista hyväksyä ko. tunteet, koska ne vain ovat, vaikuttamatta meihin sen kummemmin. Mitä enemmin vastustamme negatiivia tunteita, sen enemmän ne vaikuttavat elämäämme. Tietoisella läsnäololla vapaudumme näistä tunteista hyväksymällä ne.

(Jaetun johtajuuden taito 2017 P. Juuti)

Kun poliitikot ja politiikka alkaa hyväksymään tietoista läsnäoloa sekä henkisyyttä toimissaan, kansalaisetkin alkavat huomaamaan politiikan todellista antiikin kreikan sanontaa politikos, "kansalaisia koskevaa" käytännön vaikuttamista.

Kristallipuolue tulee tuomaan omalla tavallaan tätä henkisyyttä, sekä tietoista läsnäoloa asioiden vaikuttamiseen. Kristallipuolueen mielestä kaikella elämällä on myös henkinen ulottuvuus. Kristallipuolue ei näe sanaa politiikka, vaan asioihin vaikuttamisen. Me vaikutamme kansalaisten asioihin, heidän mielipiteidensä kautta. Arvomme pohjautuvatkin rakkauteen, iloon sekä totuuteen. Teesiemme kautta arvostamme kaikkia ihmisiä, eläimiä ja kasveja, emme tiettyä aatetta.

Käy antamassa kannatusäänesi Kristallipuolueelle oikeusministeriön hallinnoimalla sivulla puoluerekisteri.fi

Lisätietoja Kristallipuolue.fi