Illuusio osa II - Päätepysäkki

Ollakko vaiko ei olla? Onko millään asialla merkitystä? On aika kova väite, että millään ei ole mitään väliä. Katsokaa itseänne peilistä. Mitä näette? Saatatte nähdä Maijan, Liisan tai Pekan. Keitä he ovat? Eivät yhtään ketään. Kun tajuatte, että teillä ei ole hajuakaan siitä kuka olette, niin olette oikealla tiellä. Olette päässeet elämän todelliseen lähtöruutuun. Ainoa odotus on, koska starttipyssy pamahtaa, että pääsisitte aloittamaan pitkän, mutkaisen ja pomppuisen polun. Jos väitätte tietävänne, kuka olette tai paremmin tiedätte olevanne "ei-itseellisiä", olette päässeet maaliin. Olette päässeet elämän päätepysäkille ja voitte poistua suuresta näytelmästä vähin äänin, koska kaikki on illuusiota ja millään ei ole enää mitään merkitystä.

Te olette inkarnoituneet maapallolle näyttelemään todella kovan luokan draama-, action-, komedia- tai ihan mitä vaan elokuvaa, jonka päänäyttelijän näette peilistä. Muistakaa, ettei stunttimiehiä ole käytössä missään tempussa. Te teette omat stunttinne. Saatte itse päättää elokuvan aihealueen. Peilistä nähdyllä Maijalla, Liisalla tai Pekalla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Onko sitten millään muullakaan mitään merkitystä? Miettikää asiaa seuraavasti; On olemassa vain ykseys, Jumala, Universumi tai maailmankaikkeuden energia. Siis on vain yksi ja sama, ei ole mitään muuta. Se sama energia on kaikkialla, ihmisissä, hississä, peilissä, hiekassa, kasveissa, kaikkialla. On vain yksi ja kaikki muu on harhaa tai illuusiota näytelmän muodossa. Kuulostaa kovin monimutkaiselta ajatukselta, mutta näin se vaan menee.....

Henkisyydessä puhutaan yleensä, että pitää olla jonkinlainen - ei, ei pidä olla minkäänlainen. Te olette juuri sellaisia kuin te olette, koska sillä ei ole merkitystä oletteko jotain muuta. Meditoitte tai pelaatte monopolia, syötte lihaa tai voikukkia, inhoatte tai rakastatte. Jos te rakastatte, rakastatte vain itseänne. Jos inhoatte tai vihaatte jotain muuta ihmistä, inhoatte ja vihaatte vain itseänne, koska ei ole muuta, on vai yksi, ykseys. Onko merkitystä, haluatteko pelastaa maapallon kaikki eläimet ja saada rauhaa maapallolle? Ei, silläkään ei ole mitään merkitystä. Kyse on ainoastaan hereillä olemisesta. Toki heräämisessä tapahtuu itsessään sellaista, että haluaa pelastaa eläimet ja saada rauha aikaan maailmassa. En minäkään kirjoita sen takia, että olisin hereillä. Kirjoitan, koska haluan kirjoittaa. Haluan kirjoittaa itselleni, siis teille, meille kaikille.

Miksi olemme täällä

Nyt päästään asian ytimeen eli ykseyteen. Me ihmiset olemme hakemassa kokemuksia täällä, jonka jälkeen kierto alkaa uudelleen toisessa paikassa, missä niin meillä on vapaa tahto siihen. On syntymistä sekä kuolemista joka jatkuu ikuisuuden, kunnes....Miettikää ikuisuuden. Voiko sitä edes ymmärtää, ettei peli koskaan lopu? Tässä tapauksessa syntyminen on nukkumista ja kuoleminen on heräämistä. Me synnymme, jolloin olemme unessa, jossa meidän tulee ainoastaan muistaa, keitä me olemme ja mistä tulemme. Kuolemassa pääsemme todelliseen kotiimme henkimaailmaan. Kuolemassa siis synnymme takaisin kotiimme, lähteelle, josta taas aikanaan lähdemme kiertolaismatkalle muualle hakemaan niitä kokemuksia erilaisista asioista. Eipä näytä olevan sen vaikeampaa. Ainut asia maailmassa mitä teiltä ei voida ottaa pois on kuolema. Pitäkää kuolema mukananne koko ajan, koska se on tehnyt elämästänne mahdollisen. Viimeistään silloin kun kuolema saapuu, heräätte tästä kaikesta, suuresta unesta.

Tällä kierrolla meillä kaikilla on oma henkinen polkumme. Kuljemme sitä eteenpäin juuri omalla tavallamme ja tahdillamme. Kukaan ei ole sen parempi kuin toinenkaan, koska toista ei ole. Se, että onko ihmiset henkisesti heränneet, niin sillä ei ole väliä. Kaikki heräävät omalla ajallaan joka tapauksessa. Kaikilla on oma tarkka aikataulu ja suunnitelma. Se aikataulu on yhtä tarkka kuin sveitsiläisten valmistajien kellot. Suunnitelma menee eteenpäin juuri niin kuin itse olette suunnitelleet, mikäli haluatte.

Mitä henkinen herääminen ylipäätänsä tarkoittaa? Niin kuin mainitsin yllä, meillä kaikilla on oma polkumme kuljettavana. Se polku on kuin metsäpolku, jossa tulee vastaan kiviä, kantoja, eläimiä, puita sekä metsän henkiä. Ne ovat meidän "tehtäviämme" ja "kokemuksiamme" omalla polullamme. Voidaan sanoa, että ihmiset ovat kyllä osaksi tuolla henkisellä polulla, kunnes heräävät. Tuleeko matkasta rauhallinen, täyttä tyyneyttä ja rakkautta ja hyväksyntää? Voin sano, että ei tule. Matkasta tulee pomppuinen, tunteiden sekamelskaa, jatkuvan vihan ja katkeruuden huutoa. Kaikki kohdentuu itseemme. Henkimaailma ilmoitti itselleni asian seuraavanaisesti; "Jos olisimme antaneet ennakkovaroituksen henkisestä heräämisestä ja millainen matka siitä tulisi, niin et koskaan olisi alkanutkaan siihen". En olisikaan, koska ego olisi sanonut, että pitäkää tunkkinne. Nyt ego ei enää kykene, sielu ottanut vallan egosta. Ego on lähes tulkoon riisuttu kokonaan. Kun lähdette kulkemaan polkuanne, annan hyvän vinkin - Kulkekaa omaa polkuanne pitkin. Älkää kopioiko muilta polkua, älkää kuunnelko ketään muita, kuinka se polku pitää kulkea. Kuunnelkaa itseänne ja luottakaa siihen. Valitkaa oma, uusi polku. Vanhat polut on kävelty ja siellä tulee vastaa vain ne vanhat ja samat kokemukset. Jos elämänne on mennyt tiettyyn suuntaan ja haluatte muutosta, vaihtakaa polkua, koska muuten ne samat vanhat samat asiat toistuvat vain uudestaan ja uudestaan. Hakkaatte päätänne seinään ja päähän sattuu..

Henkisessä heräämisessä tulee ahaa-ilmiö. Silloin ihminen voi löytää lopuksi totuuden. Totuutta on vaikea määritellä, koska ensin tulisi tietää mikä on ei totuus. Ei totuus, on se mikä ei ole totuus. Sen joudutte itse löytämään ja määrittämään, koska kukaan ei sitä voi tulla teille kertomaan. Totuus asuu kuitenkin sisällämme, eikä sitä tarvitse etsiä. Heräämisessä herätään tästä unesta, jossa vaellamme metsäpolulla. Metsäpolun aikana kohtaamamme tehtävät riisuvat egoamme joka kerta kerros kerrokselta. Me kuvittelemme asioita ja luulemme niitä todeksi. Tällöin meillä on vielä käytössämme valheellinen totuus - EGO. Kun ego riisutaan täysin, jäljelle jää vain totuus ja heräämme tähän kaikkeen epätodelliseen. Kun totuus on paljastunut, valaistumme. Valaistuneena näemme unen missä olemme olleet. Pystymme erottamaan tällöin totuuden unesta. Tässä vaiheessa rakkaudella tai tietoisuudella ei ole mitään merkitystä vaan kyse on totuudesta. Valaistuminen on totuuden tajuamista, ei sen vaikeammasta. Totuuden heräämistä itsessään. Tällöin myöskin ymmärtää ykseyden ja sen merkityksen. Ykseyden merkityksen ymmärtäminen on hyvin yksinkertaista, ainakin siinä vaiheessa, kun sen tajuaa. Tämän polun kuljettuamme, olemme tulleet päätepysäkille. Polku loppuu tähän ja lopun ajan voitte tehdä mitä haluatte tai olla tekemättä mitä haluatte, sillä millään ei ole enää merkitystä. Olette siis päässeet elämän päätepysäkille. Onneksi olkoon!

Miettikääpä tarkoin egoa, mitä se loppujen lopuksi on? Ego on pelkkää harhan kuvitelmaa, jonka teidän kokemuksenne, uskomuksenne ja ajatuksenne ovat luoneet. Egon muokkaaminen tapahtuu aika helposti. Ei tarvita kuin yksi kova tuulen puhallus yhdestä asiasta, niin egomme muuttuu. Tarkoitan tällä jotain käsitystä jostain asiasta ja kun joku näyttää toteen jonkun asian toisella tavoin, niin muutatte egoanne hetkessä. Toisin sanoen ego on rakentunut harhan päällä ja luotatte siihen. Kuka egonne on rakentanut? TE ITSE! Syyttäkää itseänne.

Miksi Kokemuksia

Siksi, ettei meitä ole kuin yksi, se kuuluisa ykseys. Ei ole kuin Jumala. Jotta Jumala kokee asioista, niin se on jaettava itsensä osiin, hyvin moneen osaan. Ajatelkaa, jos ei olisi muuta kuin sinä. Ei siis mitään, ei maata, ilmaa, ei kerta kaikkiaan mitään niin et voisi myöskään kokea yhtään mitään. Kuvittele olevasi yksin tällä planeetalla. Voisiko silloin olla "hyvyyttä" tai "pahuutta"? Kysy itseltäsi, voitko olla paha itsellesi. Tylsää ainakin olisi. Jumala on siis jakautunut universumiin kaikkialle, myöskin maapallolle. Tällöin kaikki mitä täällä on, on lähtöisin yhdestä ainoasta lähteestä, Jumalasta. Jotta Jumala kokisi erilaisia asioita mm. "hyvää" ja "pahaa", on hän järjestänyt itselleen suunnitelman, miten hän ne kokee. Hän lähettää maapallolle biljoonia omia solujaan ihmisiksi, eläimiksi, kasveiksi ja kaikeksi. He itse saavat päättää oman tehtävänsä. Osa haluaa kokea "hyvää" ja osa haluaa kokea "pahaa". Tai ei kokea "pahaa" tai "hyvää", vaan näytellä "pahaa" ja "hyvää", jotta toinen saisi tietyn kokemuksen. Kun näytelmä on ohi ja palaamme kotiin, alamme suunnitella seuraavaa näytelmää täällä tai jossain muualla. Viimeksi kun minä näyttelin "pahaa" niin nyt on sinun vuorosi ja päinvastoin. Täysin selkeätä, ymmärrettävää ja yksinkertaista.

Kun tällainen näytelmä on menossa nyt tällä kertaa, niin miksi ajattelisimme, että joku toinen ihminen olisi "paha" ihminen? Hänhän näyttelee, jotta sinä saat kokemuksen mitä halusit. Seuraavalla kerralla saat itse olla se "pahis" ja miettiä miltä tuntuu. Nyt sitten kun maailmassa meidän ihmisten mielestä on niitä pahiksia vaikka kuinka paljon, niin pääsette itse olemaan seuraavan kerran heitä. Toisin sanoen, me kaikki olemme olleet kaikkea. Me kaikki olemme kuolleet sodissa ja tappaneet sodissa. Me kaikki olemme olleet rikoksen uhreja sekä me kaikki olemme olleet rikollisia. Me kaikki olemme olleet kuuluisia ja me kaikki olemme olleet taviksia. Me kaikki olemme menettäneet läheisiä ja me kaikki olemme saaneet pitää läheisiämme. Eli, jos me tuomitsemme jonkun henkilön jostain asiasta, niin me tuomitsemme itsemme. Siinähän ei ole järkeä lainkaan. Silloin meidän tulisikin lähestyä asiaa rakkauden kautta, koska "pahis" tekee asiat rakkaudesta meitä kohtaan ja saattaa suostua näyttelemään suurinta "pahista" kaikista. Toki sellaiselle ihmiselle tulee tehdä selväksi, ettei se enää toistu ja mahdollisesti laittaa henkilö sellaiseen paikkaan, josta hän ei kykene vastaavanlaisia tekoja enää tekemään. Mutta se, että lynkkaamme ihmiset tämän asian takia, niin lynkkaamme itsemme. Tässä tulee kyseeseen anteeksianto, joka on ehkä universumin hienoin kokemus, minkä voimme tehdä toiselle. Anteeksiannossa meidän tarvitsee ainoastaan muistaa, keitä me olemme, mistä tulemme - olemme yksi ja sama. Sama asia koskee eläimiä, kasveja ja kaikkea mitä täällä on. Viime aikoina olen ottanut kantaa siihen, että on aivan sama kuka voittaa vaalit.

Havainnollistan asiaa seuraavasti: Ensinnäkin me emme tiedä huomisesta, mitä tapahtuu. Meillä on ennakkokäsitys tietystä asiasta esim. että joku on sitä tai tätä. Se on juuri sitä egon tuottamaa illuusiota. Ihmiset, se on "tulevaisuutta", emme me tiedä mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Jos me valmistamme itsemme siihen totuuteen, että "pahaa" tapahtuu, niin varmasti näin käy (Energiaa rakkaudella vai pelolla blogiteksti). Me emme tiedä sitä. Emmekö voisi vaan jättää asiaa Jumalan suunnitelman mukaiseksi? Antaa universumin energian päättää mitä käy ja odottaa tulevaa positiivisesti, luottaa vain lopputulokseen. Pelolla ja ikävillä asioilla sairastutamme vain itsemme. Antakaa Jumalan hoitaa suunnittelu ja menkää virran mukana. Pääsemme täysin samaan lopputulemaan kaikissa vaihtoehdoissa. Sitä paitsi peli on jo loppu.

Tästä annan esimerkin. Ajetaan autolla Helsingistä Tampereelle, Hämeenlinnan kautta. Matkaa tulee n. 187 km ja kestää n. 2h ja avot, ollaan Tampereella. Kenellä on kiire? Entäs, jos käydään moikkaamassa ennen Tamperetta mummoa Lahdessa, koska en olekaan nähnyt vähään aikaan. Hyvä, ajetaan Tampereelle Lahden kautta. Matkaa tulee n. 250 km ja se kestää n. 4,5 h tunnin pysähdyksellä Lahdessa. Avot, päästiin perille Tampereelle, ei ongelmia ja nähtiin vielä mummo. Matka oli eri, mutta päätepiste sama. Sama asia on elämässä, pääsemme varmasti samaan paikkaan perille, erilaisilla kokemuksilla. Kauhealla stressillä ja ahdistuksella emme jouduta yhtään matkaamme perille, valitimmepa sitä tai tätä. Miksi? Miksi ihmeessä?

Ei ole olemassa kuin yksi. Emme voi satuttaa ketään muuta kuin itseämme. Kaiken lisäksi kaikki on totaalista harhaa ja näytelmää. Sitten se suurin juttu tässä kaikessa. Kun Jumala on kaiken luonut itsestään. Kun Jumala on kaiken sen suuren suunnitelman laatinut kokeakseen tämän kaiken, niin kysyn hyvät ystävät teiltä miksi Jumala olisi laatinut suuren suunnitelman sellaiseksi, että se satuttaisi itseään kaikkein eniten? Miksi? Me emme näe kaikkea, me emme tiedä mitä oven toisella puolen odottaa, me emme voi kuvitella kaikkea, me emme voi elää pelossa koko aikaa. Eläkää onnellisesti, nauttikaa kaikesta, etenkin tästä suuresta näytelmästä, joka on käynnissä, tapahtuu sitten mitä vaan. Taas jälleen kerran pyhällä rintaäänellä kerron, että henkimaailma nauraa meille siitä, miten ja mitä spekuloimme päivittäin. Se on kuulemma huvittavinta showta heille mitä on tarjolla. Hyvät ystävät, pääsette itse vielä kokemaan vastaavan.

Ihmisten luoma harhakäsitys on, että elämän lopputulos on epävarma. Tästä on syntynyt meidän suurin vihollisemme - pelko. Jos epäilemme lopputulosta, epäilemme Luojaa, itseämme, Jumalaa. Jos epäilee itseämme, Jumalaa, joutuu elämään koko ikänsä pelon ja syyllisyyden vallassa. Me olemme siis päättäneet epäillä itseämme, Jumalaa. Miksi? Aiemmin kirjoitin blogissani suuresta taikashowsta. Tämä on juuri se taikashow ja te olette juuri näitä taikureita. Te itse saatte päättää tempun laadusta, ajasta ja vaikeudesta. Te teette myös sen taikatempun. Näin me itse olemme sen halunneet - Jumala on halunnut. Mikä teidän tehtävänne on? Ei teillä ole mitään tehtävää, ette ole tulleet tänne tekemään töitä, lukemaan insinööriksi, juoksemaan satoja kilometrejä. Teillä ei ole kuin yksi asia mitä pitää muistaa; keitä te olette, mistä olette tulleet. Me kaikki olemme Jumalan osia, kotoisin lähteeltä. Ei sen enempää eikä vähempää. Olemme henkisiä olentoja ihmisruumissa. Henkisinä olentoina meillä kaikilla on iankaikkinen elämä, se ei lopu koskaan, siis ei koskaan. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Minkä ihmeen takia stressaamme vaaleista saatikka paperilapuista naamallamme? Kun tämän kaiken ymmärtää, niin teidän oma olonne huojentuu, koska millään ei ole mitään merkitystä, loppupeleissä. Jos kaikki ihmiset ymmärtäisivät ykseyden täydellisyyden, kenelläkään ei olisi "paha" olla. Ei olisi sotia, ei olisi nälänhätää, emme tuhoaisi luontoa, emme tappaisi eläimiä. Ihmettelen suuresti, kuinka pienestä asiasta on kyse ja kuinka suuri vaikutus sillä olisi. Mutta siteeratakseni itseäni, ei silläkään ole merkitystä, koska kaikki menee suuren suunnitelman mukaan - "trust the plan". Jed McKennan kirjassa oli oiva kuvaelma tästä suunnitelmasta ja miten kaikki palaset voivatkaan sopia yhteen täydellisesti: Tiputtakaa suuri lasinen vaasi parvekkeelta alas asfaltille. Mitä tapahtuu? Kaikki sirpaleet lentävät ties minne ja niitä ei vaan löydä mistään. Jos olisitte kuvanneet videonauhalle ko. tapahtuman, niin takaperin pyöritettynä vaasi näyttää loppujen lopuksi täydellisen täydeltä. Kaikki palaset palaavat kohdalleen täsmällisesti, juuri oikeaan aikaan. Mikään palanen ei vaan voi mennä väärään paikkaan väärään aikaan. Näin on myös maailmankaikkeuden kanssa, kaikki loksahtaa paikoilleen oikeaan aikaan täydellisesti ja harmonisesti.

Juttelin muutama hetki sitten henkimaailmaan läheisin edesmenneen sukulaisen kanssa. Kerroin kyyneleet valuen kuinka ikävä minulla häntä on. Hän kertoi, että "Janne, älä itke. Kohta näemme taas ja kaikki on aivan kuin ennenkin, mikään ei ole muuttunut eikä muutu". Tietysti itse sanoin, että siihen menee niin kauan aikaa. Hän vastasi "Janne muista, ei ole aikaa. Kaikki on ikuista, voimme viettää ikuisuuden yhdessä, aina. Sitä paitsi teidän ihmisajassanne, vaikka joku asia kestäisi vuoden, kymmenen tai sata, niin vertaapa sitä ikuisuuteen". Todella ajattelin asiaa, että eihän se olekaan mitään, jälleen kerran. Kaikki asiat ovat järkeen käypiä, millään todellakaan ei ole merkitystä, ajallakaan.

Me ihmiset joudumme kuitenkin "elämään" täällä maallista elämää. Oleminen ja tekeminen ovat oleellisia päivittäisiä asioita mitä kohtaamme. Onko niilläkään mitään merkitystä? No eipä ole, paitsi siinä mielessä, miten me ajan täällä vietämme ja miten me kokemuksiin suhtaudumme. Voimme tehdä sen hieman helpommin tai hieman vaikeammin. Kaikki on meistä itsestämme kiinni, miten metsäpolun kuljemme. Me olemme se taikuri, me päätämme on temppu helppo vai vaikea.