Pienen sielun kokemuksia - anteeksiantaminen

Jumala sanoi pikkuiselle sielulle: "Olet absoluuttinen jumaluus, joka kokee itsensä. Minkä puolen jumaluudesta haluat nyt kokea"?

"Tarkoitatko että saan valita"? Pikkuinen sielu kysyi, ja jumala vastasi: "Tarkoitan. Saat kokea minkä tahansa puolen jumaluudesta tahdot itsessäsi, itsenäsi ja kauttasi".

"Hyvä on, pikkuinen sielu sanoi. Siinä tapauksessa valitsen anteeksiantamisen. Haluan kokea itseni sinä puolena jumalasta, joka sanotaan täydelliseksi anteeksi antamiseksi".

No kuten voit kuvitella, se oli hienoinen haaste.

Ei ollut ketään kenelle olisi voinut antaa anteeksi. "En luonut muuta kuin täydellisyyttä ja rakkautta" sanoi Jumala.

"Eikö ole ketään, kenelle voisi antaa anteeksi" kysyi pieni sielu hieman epäuskoisesti.

"Ei ketään", jumala toisti. "Katso ympärillesi. Näetkö yhtään sielua, joka olisi vähemmän täydellinen tai ihmeellinen kuin sinä"?

Siinä vaiheessa pieni sielu kääntyi ympäri ja hämmästyi huomatessaan, että sitä ympäröivät kaikki taivaan sielut. Ne olivat tulleet kaukaa joka puolelta, koska ne olivat kuulleet, että pienellä sielulla oli meneillään aivan erityislaatuinen keskustelu jumalan kanssa.

"En näe ketään vähemmän täydellistä kuin itse olen", pieni sielu huudahti. "Kenelle minun sitten pitää antaa anteeksi"?

Silloin toinen sielu astui esiin sielujen joukosta. "Voit antaa anteeksi minulle, tämä ystävällinen sielu sanoi".

"Minkä takia", pieni sielu kysyi?

"Tulen seuraavaan fyysiseen elämääsi tekemään jotakin, minkä voit antaa anteeksi", ystävällinen sielu vastasi.

"Mutta mitä? Mitä sinä, täydellisen valaistunut olento, voisit tehdä sellaista, minkä minä voisin antaa anteeksi"? Pieni sielu tiukkasi.

No, ystävällinen sielu hymyili ja sanoin "kai me jotakin keksimme"

"Mutta miksi sinä haluat tehdä niin"? Pieni sielu ei käsittänyt, miksi niin täydellinen olento haluaisi hidastaa värähtelyjään niin paljon, että voisi tosiaan tehdä jotakin "pahaa".

"yksinkertainen juttu", ystävällinen sielu selitti. "Minä haluan tehdä niin, koska rakastan sinua. Sinähän haluat kokea itsesi anteeksiantavana, vai kuinka? Sitä paitsi sinä olet tehnyt saman minun hyväkseni".

"Olenko" pieni sielu kysyi.

"Totta kai olet, etkö muista"? Me olemme olleet kaikki, sinä ja minä. Olemme olleet yhtä myötä- ja vastamäessä, vasemmalla ja oikealla. Olemme olleet isoja ja pieniä, miehiä ja naisia, hyviä ja pahoja. Olemme kaikki olleet kaikki".

Jos ei koe kylmää ei voi kokea lämmintä. Jos ei ole surua ei voi olla onnellisuutta. Jos ei ole pahaa ei voi olla myöskään hyvän kokemusta.

Ystävällinen sielu selitti, että he ovat Jumalan erityisiä enkeleitä ja että nämä olosuhteet ovat jumalan lahjoja.

"Pyydän vastalahjaksi vain yhtä asiaa", ystävällinen sielu ilmoitti.

"Pyydä ihan mitä tahansa", pikkuinen sielu huudahti. Se oli kovin kiihtynyt, kun se tiesi, että saisi nyt kokea jumalan kaikki jumalalliset puolet. Nyt se ymmärsi suunnitelman.

"Sillä hetkellä, kun lyön sinua", ystävällinen sielu sanoi, "sillä hetkellä, kun teen pahimman mitä voit kuvitella", juuri sillä hetkellä..."muista kuka minä todella olen".

"Muistan toki", lupasi pieni sielu. "Näen sinut täydellisenä niin kuin nyt ja muistan, kuka olet".

Sielun peli jatkuu ikuisuuden, se ei lopu koskaan. Peli päättyy vasta kun kaikki-kaikessa tulee taas yhdeksi. Eikä se pääty silloinkaan, sillä jumalallisen yhteensulautumisen autuus on niin suunnaton, niin intensiivinen, että minä-me-te räjähdämme ilosta ja uusi kehä alkaa taas. Se ei pääty koskaan, peli ei pääty koskaan, sillä se on elämä itse ja elämä on sitä, mitä me olemme.

(Neale Donold Walsch 1999 Keskusteluja Jumalan kanssa)

Itselläni kävi nuoruudessa tapaus, jossa olin yhden pojan kaveri. Välillä minua alkoi ärsyttää hänen toimintansa ja mielipiteensä. Muistan kaksi kertaa nuoruudessani (n. 14-15vuotiaana) löin häntä. Syy oli silloin siis, että hän vain ärsytti minua. Näin vanhempana olen monesti miettinyt, että miksi ihmeessä tein näin. Etenkin muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut pohtimaan ja katumaan näitä kahta kertaa syvällisesti. Yhtenä päivänä yksinkertaisesti päätin, että jos näen häntä milloinkaan, käyn pyytämässä anteeksi näitä tekoja. Tuli se päivä muutama viikko päätökseni jälkeen ja näin kaverin kaupassa ja tiesin mitä tehdä. Lähestyin häntä ja sanoin "Moi Timo, muistatko vielä". Timo tokaisi "en nyt oikein muista, kuka olet". Menin aivan solmuun, koska en oikein tiennyt miten kaiken sanoisi, koska hän ei edes oikein muista minua. No kerroin kuka olen ja mistä tunnemme jne. Tällöin Timo tokaisi " aijaa, joo nyt muistan". Laitoin käteni Timon olkapäälle ja Sanoin "Pyydän Timo kaikkea anteeksi, mitä joskus nuorena olen sinulle aiheuttanut". Timo oli hieman hämillään, eikä edes juuri oikein muistanutkaan niitä aikoja. Lähdin siitä sitten kotiin helpottuneena, aivan kuin painolasti olisi pudonnut sydämeltä. Pääsin kotiin ja hieman ihmettelin, miten kaikki menikään. Viikkoja myöhemmin selvisi, mikä oli homman nimi. Keskustelut henkimaailman kanssa osoitti jälleen kerran sen minkä kaipasinkin. Henkimaailma ilmoitti asian näin; "Janne, se anteeksi pyytäminen. Kyse ei ollut Timosta, vaan kyse oli sinusta. Sinun piti saada selville, ettei Timo muista edes asioita, vaan painolasti oli itselläsi, eikä Timolla". Asiaa mietittyäni tajusin, että todellakin näin. Kun itse luin tuon pienen sielun tarinan, niin miksi se itketytti minua? Se itketytti minua siksi, että se tarina oli minun ja Timon tarina, jossa minun tuli tuottaa Timolle sellainen kokemus, jossa hän voi antaa anteeksi tietämättään edes mihin. Minulle se kokemus oli anteeksipyytäminen, joka taas painoi usean vuoden ajan. Miksi? Koska sydämessäni ja sielussani en koskaan olisi halunut tehdä pahaa, mutta Timolle tuli antaa mahdollisuus tässä elämässä antaa anteeksi ja minulle mahdollisuus pyytää anteeksi.

Se mikä tässä tarinassa on jännää, on se, että tapahtumat minun ja Timon välillä sattui 40 vuotta sitten. Olen törmännyt Timoon tänä aika ehkä 3 kertaa. Näinä vuosina olen miettinyt tätä asiaa. Kerran pyysin Jumalaa, että saisin törmätä Timoon ja pyytää anteeksi. Näin tapahtui ehkä vuosi sitten. Sen jälkeen en ole Timoa enää nähnyt. Näin se henkimaailma jälleen kerran järjesti tapaamisen, jossa oli vapaa tahto tehdä se tai olla tekemättä. Kiitin taas jälleen kerran henkimaailmaa ja Universumia, että sain mahdollisuuden tähän. Sen jälkeen asia ei ole vaivannut minua lainkaan. Ihmeellinen on maailma.

Muistakaa kaikki, keitä olemme, muistakaa kaikki, keitä te olette, Muistakaa kaikki keitä he ovat, muistakaa kaikki anteeksiantamisen suuri taikuus, muistakaa kaikki rakkaus kaikkia kohtaan, ei ole kuin rakkaus, ei ole kuin ykseys.