Suuri Taikashow

Tämä elämä on suuri taikashow. Teeskentelemme, että emme tiedä kuinka temput tehdään, vaikka itse olemme taikurin roolissa. Meillä elämässä on monta kohtaa, jossa joudumme näyttelemään. Tämä kaikki on näytelmää, jossa meillä kaikilla on oma pääosaa sekä monta sivuosaa. Mikään ei ole todellista totta, vaan suurta show:ta, vaikka toisin tuntuu. Nyt tulen kertomaan teille yhden sivuosanäytelmän elämästäni viime viikonlopulta (17-18.10.2020), jossa itse näyttelin Oscar-patsaan arvoisesti sivuosaa. Lukekaa se, miettikää omaa elämäänne, ketä voisitte kuunnella. Toimitteko järjen kautta vai sisäisen sielun suunnitelman kautta? Antakaa elämänne liukua eteenpäin, ottakaa vastaan kaikki mitä tulee, nauttikaa kaikesta, älkääkö huolestu mistään. Teitä ohjataan koko ajan juuri oikeaan paikkaan, oikealla hetkellä. Tämä viime viikonloppu todistaa taas jälleen kerran kaiken tämän sekä vahvan henkimaailman läsnäolon ja rakkauden. Itse asiaan:

Hain vuoden vaihteessa 2019/2020 mediaaliselle kurssille, jossa siis harjoitetaan yhteyksiä henkimaailmaan ja saamaan viestejä tuolta puolen. Kurssille yleensä hakee enemmän henkilöitä kuin sinne voidaan ottaa. Meillä kotona on erittäin voimakas energeettinen lataus ja avovaimoni kommunikoi henkimaailman kanssa täydestä. Hän siis näkee edesmenneet, tuntee heidät tunnetiloina ja kuulee heidän viestinsä. Päätin tammikuussa käyttää tätä pyhää yhteyttä kysyäkseni "pääsenkö kurssille"? Näin tapahtui yhtenä päivänä, jolloin otimme yhteyden ja kas kummaa, rakas mummoni saapui paikalle, niin kuin usein aiemminkin. Mummoni siis lähti henkimaailmaan jo 1990-luvun alussa. Kysyin asiaa ja mummo vastasi "kyllä sinut sinne hyväksytään, mutta et pääse käymään sitä kurssia". Itse olin äimän käkenä, että mitä? Mummo ei syytä kertonut, koska meidän tulee kokea tiettyjä asioita. Kurssi alkoi 1.2.20. Helmikuun se meni ihan niin kuin pitikin. Yhtenä maaliskuisena päivänä mummoni taas jälleen kerran tuli istuntoomme ja kertoi, että "kurssiin tulee nyt pieni katkos ja se jatkuu syksyllä". Taas olin, että WHAT? Se selvisikin maaliskuun puolessa välin, mikä syy oli - Korona. Keväällä ja kesällä odotin, miten koronan kanssa käy, milloin pääsisimme jatkamaan kurssia. Mummo kävi kymmenissä istunnoissamme ja tarina ei muuttunut lainkaan "Janne, et pääse käymään kurssia loppuun". Kurssi jatkui taas kesän jälkeen elokuussa ja syyskuussa. Takaraivossani kummastelin koko ajan, että mikä voi olla, etten pääsisi käymään kurssia loppuun. Se tuntui niin kaukaiselta mysteeriltä, jota todella ihmettelin. Syyskuu meni ja tuli lokakuu. Lokakuun alkupäivien kurssijakso meni hyvin. Kurssin päätösjakso olisi (17-18.10.2020) eli viime viikonloppu. Se on viikonloppu, jossa molemmat päivät, sekä la että su tulee olla paikalla, koska olisi ns. näyttö mediaalisesta työskentelystä. Tuo mysteeri, etten pääsisi käymään loppua kolkutteli päässäni koko ajan. To 15.10 pidimme avovaimon kanssa istunnon ja kyllähän se mummo taas saapui paikalle. Mummo sanoi edelleen, että "Janne, olen 9 kk:n ajan sanonut, ettet pääse käymään kurssia loppuun." Kysyin, että mitä hittoa tässä vielä voisi tapahtua, etten pääse - ei vastausta. Ajattelin, että katsotaan, menen jos pääsen. Tuli la aamu 17.10 ja naureskelin, että tässä sitä kurssille mennään, että tuskinpa mitään estettä tulee. Kävelin autolle, oli ollut kylmä yö ja ikkunat huurteessa. Istuin autoon sisälle ja sähköikkunat kun nykyään on, niin sillähän ne huurteet saa hyvin poispyyhittyä, että laskee ikkunan alas ja nostaa ylös. Molemmat sivuikkunat rullasivat alas ja ylös.... paitsi kuljettajan sivuikkuna jäi alas. Ikkuna ei liikkunut ylös lainkaan, eikä sen moottori inahtanutkaan. No aloin nauraa kovaan ääneen ja sanoin "niinpä tietysti rakas mummoni". Olisin voinut jättää auton pihalle ja lähteä julkisilla. En voinut jättää autoa mihinkään ikkuna auki. Aloin selaamaan autokorjaamoiden aukioloaikoja la päivänä. No nehän ovat suuremaksi osaksi kiinni. Mietin todella mitä teen. Ajoin keskustan läpi Herttoniemeen ikkuna auki, koska siellä tunnetusti on paljon autoliikkeitä ja -korjaamoita. Pakkohan se oli saada kuntoon. Seitsemän liikettä/korjaamoa kävin läpi ennekuin löysin auki olevan. Korjaamo korjasi ikkunan ja kytkimen (sähköikkunan kytkin oli rikki) ja pääsin jatkamaan matkaa. Kurssiltani oli ilmoitettu, että voisin mennä myöhässä paikalle, jotta saisin su suoritettua sen ns. näytön.

Kaahasin autolla kotiin, join kupin kahvia ja katsoin, että on aikaa vielä klo. 14 jolloin kurssi jatkuu. Sanoin avovaimolleni, että mikähän juttu tää ikkuna homma on? Kysytäänpä mummolta. Näin tehtiin ja mummo saapui paikalle ja sanoi "Janne et pääse käymään kurssia loppuun. Johan se on kerrottu moneen kertaan". Olin jälleen kerran jaahas...

No mulla on kova pää, en luovuta helposti. Ajattelin, että henkimaailma testaa mun halukkuutta osallistua kurssille. Lähdin ajamaan todella varovaisesti, ettei vaan mitään kävisi. Pääsin turvallisesti perille ja kurssipaikalle ja kaikki olivat onnellisia, että pääsin tulemaan. La meillä alkoi klo. 14 kenraaliharjoitus viestin välityksestä. Su olisi tulossa ulkopuolinen ryhmä saamaan viestejä. Oma vuoroni oli seitsemäntenä. Kuudennen kohdalla eteeni tuotiin valokuva henkimaailmasta olevasta herrasta. Se oli selkeä kuva, joka minun piti vain kuvailla. Yleensä se tuodaan vasta kun pääsee "estradille", mutta jostain syytä se tuotiin ennen ja taakse missä istuin. Ajattelin, että meneepä tämä helposti tällä kertaa. Tuli minun vuoroni, kävelin eteen ja housunlahkeeni oli hieman huonosti ja päätin korjata sitä. Kumarruin alas ja....... PIX, PAX JA POX sanoi alaselkä. Viiltävä kipu meni koko kropan läpi ja tuntui että kohta lähtee taju. Päätin, että vien tämän kunnialla loppuun. Kuvailin henkimaailman herran ja sain selkeän viestin häneltä tietylle henkilölle. Vedin tämän siis pikavauhtia, koska kipu oli valtava. Tämän jälkeen menin takaisin paikalleni, en pystynyt istumaan, enkä oikein seisomaankaan. Kärvistelin siinä tunnin verran ja sanoin, että on pakko lähteä aiemmin kotiin, koska selkään sattui. Ajattelin, että pääsisin lepäämään, koska su olisi se pääpäivä.

Menin kotiin ja kotiin saavuttuani kävin lattialle makaaman, enkä enää päässyt sieltä ylös - kipu oli niin kova. Siinä maassa makoiltuani otin vahvat kipulääkkeet, jotta saisin edes nukuttua. Olihan se pakko pyytää mummo vielä kerran paikalle tästä aiheesta. Niin se mummo saapui, tietysti tiesi etukäteen mistä aiheesta kysyisin. Ei minun tarvinnut enää kysyä mitään, viesti oli selkeää selvempi: "niin, koko ajan olen sanonut, ettet pääse käymään kurssia läpi. Et vaan uskonut ikkuna-asiasta tarpeeksi, joten oli keksittävä vielä muuta. Se ikkunankytkin, oli minun ideani, sanoi mummo. Olin kanssasi autossa, kun olit lähdössä kurssille ja vähän sotkin sähköjuttuja." Tässä vaiheessa itse olin haavi auki, ai että tällai.. Mummo jatkoi: "sinulla on vaan niin kova pää, ettet luovuta ja usko vähällä, ja emme olisi halunneet selkään kajota, mutta asia tehtiin niin kuin se oli suunniteltu". No minä en voinut enää muuta kuin nauraa, vaikka sattui sekin selkään. Oli pakko hieman härnätä henkimaailmaa ja kysyin mummolta, että mitäs jos lähdenkin huomenna kurssille. Mummo vastasi "Toki voit yrittää, mutta se ei onnistu mitenkään ja olisiko nyt hyvä uskoa, ettet mene. Selkäsi on su aamuna todella kipeä, mutta parannamme sen pikapuolin" Tähän totesin...kiitos mummo, uskon nyt ja kaiken tarkoitukseen. Mummo lisäsi tähän "Janne, itse olet kirjoittanut oman sielunsuunnitelmasi ja tämä kohtaus on täysin itsesi kirjoittama. Me pidimme vain huolen siitä, että se menee käsikirjoituksen mukaisesti. Tämän kaiken tarkoitus oli se, että tietyt ihmiset saavat tästä kokemuksen ja he tulevat huomaamaan tämän myöhemmin. Janne, sinä autoit tällä tiettyjä ihmisiä eteenpäin omassa elämässään uhrautumalla koko kurssin ajaksi. Toki sait itse myös paljon". En voinut enää mitään muuta kuin olla haavi auki ja ihmetellä tätä Universumia, sen suunnitelmaa ja kaiken loksahtamista paikoilleen omalla ajallaan.

No la ilta oli selän kanssa todella hankala. Sain onneksi nukuttua. Su aamuna kun heräsin, niin ei mitään toivoa lähteä kurssille, niin kuin mummo oli sanonut. Tuli su ilta, kipu alkoi hellittää. Nyt on maanantai 19.10.2020 klo. 13 ja täällä minä jo pystyn kävelemään, istumaan ja aika normaalisti olemaan. Näinhän se henkimaailma ilmoitti, että parantavat sen pikapuolin kuntoon, jotta pääsen taas vauhtiin. Eihän kyseessä ollut kuin tuo su päivä, mikä piti minut pois kurssilta.

Mitähän tähän kaikkeen nyt voi sanoa. Ei juurikaan mitään, muuta kuin olla haavi auki, nauraa ja lempeydellä sekä rakkaudella muistaa ihanaa mummoani, joka auttaa minua tilanteessa kuin tilanteessa. Meidän perheemme on etuoikeutettu saamaan henkimaailmasta kaikkea ja kaikenlaista tietoa 24/7. Henkimaailma on palvelemassa meitä ja me taas autamme henkimaailmaa. Se miksi kirjoitin tämän tarinan, niin haluaisinkin teidän kaikkien pysähtyvän hetkeksi, tunnustella omaa sisintä ja kuunnella mitä henkimaailmalla on asiaa. He ovat koko ajan läsnä ja antavat meille tietoa mitä ihmeellisemmästä asiasta. Meditaatio on yksi parhaimmista apuvälineistä. Kuunnelkaa omaa sisimmän ääntä, älkää järkeilkö asioita, se vie harhaan niin kuin tässäkin tapauksessa. Kaikki viestit ja tiedot mitä meille henkimaailmasta on viimeisen vuoden aikana tullut, on mennyt juuri niin kuin henkimaailma on sanonut - AIVAN KAIKKI. Samoin kaikki blogitekstini tulevat henkimaailmasta. Kuten kirjoitin aiemmin kirkosta ja suuresta salaliitosta ihmiskuntaa kohtaan, niin tieto, että paavi olisi ollut huhtikuussa pidätettynä tuli henkimaailmasta. Olen 100 % varma siitä, että se asia vielä varmistuu jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. Luottakaa siihen mitä näissä blogikirjoituksissa kerrotaan. Kannattaa käydä lukemassa blogistani keskikesän kanavointi 2020, joka kertoo siitä mitä tuleman pitää. Toki siinä taas asiat ovat tulevaisuutta ja meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa mitä tapahtuu.

Aloitin tämänkertaisen blogitekstini lauseella ja lopetan sen samaan lauseeseen, joka kuvaa tätä meidän olemistamme täällä: "Tämä elämä on suuri taikashow. Teeskentelemme, että emme tiedä kuinka temput tehdään, vaikka itse olemme taikurin roolissa".

Kaikille rakkaudellista syksyä ja muistakaa, että henkimaailma on läsnä joka ikinen hetki. Teillä kaikilla on monta auttajaa ympärillänne, ottakaa se apu vastaan, tuntekaa heidän läsnäolonsa. He tuovat pyyteetöntä rakkautta jokaisessa henkäyksessä, vesipisarassa, tuulen viimassa sekä omissa ajatuksissanne.